Jotkut kuuntelee tänään kantria, jotkut meni ihmisten aikanaan kotiin.
Tuntuu hyvältä hengittää vaan syvään ja olla paikallaan, vaikken oo mitään oikeeta tai varsinkaan tärkeetä tänäänkään tehnyt. Tai eilen. Jotain helvetin sirkushevosia kiroillut vaan lähiaikoina. Ens viikolla skarppaan. Oikeesti, lupaan. Ja alan piirtää paremmin, hetkellä millä hyvänsä.
Mä ihmettelen kaikkea sitä oikeeta asiaa, mikä erään baaritiskin ääressä on tälläkin viikolla saatu puhuttua huolimatta kaikesta siitä säätämisetä, jota siinä ympärillä koko ajan tapahtuu. Itse en oo haastanu onneks riitaa kenenkään kanssa, mutta on siinä sivusta katselemisessakin ollut seuraamisensa. Miten sitä koskaan sanottiinkaan mitään järkevän kuuloista siinä välissä? Vahingossa?
Viulut soi, tietokoneet hyrrää. Kahden mimmin supercoolit lanit on nyt käynnissä, ollaan asian ytimessä, ja on tosi kivaa, että Marina on ees nyt Suomessa, vaikka kai se taas lähtee heti kun pois pääsee. Niin kai kaikki vielä joskus lähtee.
Mä oon kai aina täällä.
No comments:
Post a Comment